Pitkä päivä alkoi, kun töistä soiteltiin että siellä on väkeä kipeänä. Huh, melkein piti lähteä töihin vapaapäivänä. Onneksi homma saatiin sumplittua ja pääsin suunnitelmien mukaan lähtemään treeneihin kahdelta.
Ruoholahdessa törmäsin johonkin kuolemaväsyneeseen mörköön aka Aleksi ja yhteisvoimin lähdimme treenikämpille valmistautumaan illan keikkaa varten. Treenit oli ehkä jopa normaalia suurempaa häslinkiä. Parin biisin (ja suuren randomtiluoopperan) soittamisen jälkeen suurinta hupia oli, kun tajusimme että roudaamiseen oli käytössä pelkästään Peran auto. Tarkoituksena viedä keikalle treenikämpältä kitarat, Jessen kitarakamat, PA:t, pellit yms. Oh yes. Onneksi saatiin Samulin isä apuihin. Suurkiitos siitä. Meni melkoinen tovi, että saatiin kamat kämpiltä Kamppiin. Autojen kyydistä jääneinä minä, Samuli ja Aleksi tulimme Kantikselle bussilla Kebab Housen kautta. Hyvät kebut, suosittelen! Hyvää teetä myös.
Kantikseen saavuttaessa muut jannut olivat kantaneet kamansa jo sisään Kantikseen. Siispä lähdimme viettämään luppoaikaa pienen matkan päähän Aleksille Pertin ja Viivin kanssa. Aleksilla soitettiin kitaraa, ihmeteltiin nimiä väestörekisterikeskuksesta (Dorka etunimenä? wtf?), keitettiin kahvit ja kummasteltiin myös Aleksin loputtomia teknisiä ongelmia tietokoneiden kanssa. Kellon lähestyessä kahdeksaa - eli sound checkin aikaa - lähdimme rullaamaan takaisin Kantista kohti.
Takaisin saapuessamme oli jonkinlaisia ongelmia rumpalin monitorin kanssa, joten Samuli ja Pertti lähtivät treenikämpille hakemaan toista monaria. Suuren säädön jälkeen ensimmäisenä checkin teki Murdershock. Hetken päästä piti olla jo meidän vuoro checkata, eikä Samüleä ja Peraa näkynyt missään. Rearmed joutui tekemään tsekkailun jo tässä vaiheessa, koska muuten aika olisi loppunut kesken. Viimein Pera ja Seamule ilmestyivät paikalle ja oli tarkoitus aloittaa sähellys. Huomasimme kuitenkin, että ihmisiä ruvettiin päästämään alakertaan. Passitimme immeiset takaisin ylös ja pyöräytimme puolikkaan biisin. Alakerta avattiin, homma siis toimi jossain määrin.
Väkeä valui alakertaan ihan kiitettävä määrä. Aikataulustakin oltiin jäljessä kuten kuuluukin. Noin yhdentoista aikohiin aloittaneen Rearmedin aikaan alakerrassa oli noin viisikymmenpäinen yleisö. Tunnelma oli ns. “mukavan tiivis”. Rearmedin räyhäisän setin jälkeen ihmeteltiin hetki Jessen kaappipiuhan häviämistä ja jotain triggereiden säätöä. Tunnelma kieltämättä hieman latistui, kun settien välinen aika venyi turhan pitkäksi. Jessen kaappipiuhan löydyttyä triggeritkin rupesivat olemaan kuosissa. Eli ei muuta, jannut lavalle vaan.
Ensimmäisten iskujen lähdettyä huomasi, että yleisö on tosi lähellä ja väkeä ihan mukavan paljon. Hiukset kuitenkin peittivät näkyvyyden melko huolella biisin lähdettyä kunnolla käyntiin. Lavalla oli lämmin, ei liian kuuma. Ahdasta oli, mutta se nyt kuuluu aina Kantikseen keikkoihin. Fiilis nousi keikan aikana varsin korkealle. Tiukan aikataulun takia yksi biisi jouduttiin jättämään pois, mutta ei se menoa haitannut. Viimeisten biisien aikana yleisö rupesi olemaan jo hyvin tunnelmassa mukana. Tukka rupesi heilumaan myös lavan toisella puolella. Viimeisen biisin (The Last) päätyttyä vietiin soittimet “bäkkärille” ja ruvettiin tutkimaan ihmisten mielipiteitä keikasta. Keikka soitettiin omasta mielestä melko mallikkaati ja vietiin läpi ilman minkäänlaisia ongelmia.
Palaute oli kyllä positiivista. Itse rupesi olemaan kuitenki jo aika väsähtänyt kaikesta säädöstä ja tukan pyörittämisestä. Huomasin, että jopa Henen tuomat viimeiset 2 Medicated-demoa (2006) olivat menneet kaupaksi. Noh, ehkä me päästään pian myymään myös sitä 2008 mallia.
Hetken koomaamisen jälkeen oli pakko lähteä kotiin nukkumaan. Illan overall fiilis oli kyllä reilusti positiivisen puolella. Seuraavaa keikkaa odotellessa nimittäin. 24.5. näemme taas, Heavy Cornerissa Unrefinedin ja All Fall Deadin kanssa!
-Jani
